Vahvuuksien matka 1/4: Mikä ihmeen luonteenvahvuus?

Positiivinen psykologia on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa. Oikeastaan vielä enemmän minua on kiinnostanut se, mikä saa ihmisen syttymään. Miksi joku löytää juuri sen oman juttunsa ja alkaa suorastaan hehkua? Miksi toinen innostuu yhdestä asiasta niin, että silmät loistavat, kun taas toista se ei liikauta millään tavalla? Näitä asioita olin pohtinut, kun päätin lähteä Joyllan Character Strengths Specialist™ -luonteenvahvuuskoulutukseen.

Ennen koulutusta minulla ei oikeastaan ollut luonteenvahvuuksista kovin selkeää käsitystä. Ajattelin, että joillakin ihmisillä vain on tiettyjä hyviä ominaisuuksia ja toisilla toisia. Ajattelin myös, että jos jokin ominaisuus ei ollut ihmisessä erityisen vahva, se tarkoitti samalla, että se oli hänen heikkoutensa. En vielä silloin tiennyt, miten paljon kiinnostavampi maailma tämän käsitteen takana oikeastaan oli.

Muistan heti koulutuksen alussa saamamme tehtävän. Meidän piti kysyä muutamalta läheiseltä, millaisia luonteenvahvuuksia he meissä näkevät. Nythän minulla oli täydellinen tilaisuus kysyä jotakin sellaista, mitä en olisi ehkä muuten koskaan kehdannut kysyä. Silti ensimmäinen ajatukseni oli: "Ei apua. Enhän minä nyt voi kysyä ihmisiltä tällaista."

Tuntui jotenkin nololta. Mitä he nyt ajattelisivat, jos yhtäkkiä pyytäisin kertomaan minun luonteenvahvuuksistani?

Mutta mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän innostuin. “Vitsit miten siisti tehtävä!” Lopulta lähetin viestit muutamalle läheiselleni.

Vastauksia saapui yksi kerrallaan. Osa tuntui heti tutuilta ja osa liikutti. Erityisesti lämmitti huomata, miten tarkasti jotkut ihmiset olivat minut nähneet, vaikka emme olleet tunteneet kovin pitkään. Yksi kertoi ystävällisyydestäni, toinen innokkuudestani ja kolmas uteliaisuudestani. Joku toinen taas kuvasi minua ihmisenä, joka oli selvinnyt vaikeista elämäntilanteista, noussut uudelleen jaloilleen ja löytänyt keinon jatkaa eteenpäin.

Kun luin vastauksia, aloin ihmetellä sitä, miten erilaisia puolia ihmiset minussa näkivät. Jokainen oli kiinnittänyt huomiota vähän eri asiaan, ja silti tunnistin itseni niistä kaikista. Oli kiinnostavaa huomata, miten sama ihminen voi näyttäytyä eri ihmisille vähän eri tavalla.

Se sai minut miettimään myös sitä, miten paljon itsestämme voi jäädä itse huomaamatta. Jokin ominaisuus voi tuntua niin tavalliselta osalta omaa olemista, ettemme ajattele sitä erityisenä lainkaan. Toisen vahvuuden saatamme puolestaan huomata vasta myöhemmin, kun pysähdymme katsomaan omaa elämäämme vähän kauempaa. Minulle esimerkiksi sinnikkyys alkoi avautua aivan eri tavalla, kun aloin yhdistellä elämäni eri vaiheita ja miettiä, millaisia puolia minussa oli niiden aikana tarvittu.

Ja juuri siksi ajatus luonteenvahvuuksista alkoi kiinnostaa minua niin paljon. Niissä ei ollutkaan kyse vain siitä, että joku olisi ystävällinen, toinen utelias ja kolmas innokas. Vahvuudet voivat näkyä monella tavalla ja eri tilanteissa.

VIA-luonteenvahvuustestissä tämä näkyy myös siinä, ettei listan häntäpää tarkoita ihmisen heikkouksia. VIA:ssa on 24 luonteenvahvuutta, ja jokaisella meistä on ne kaikki eri vahvuisina. Testi auttaa hahmottamaan, mitkä niistä nousevat juuri nyt sinulla vahvimmin esiin. Se ei siis jaa ihmisiä vahvoihin ja heikkoihin, eikä kerro, mitä ihmisestä puuttuu.

Tämä oli minulle tärkeä oivallus, koska olin itse aluksi ajatellut asian aika yksinkertaisesti. Jos jokin vahvuus olisi listalla korkealla, ajattelin sen tarkoittavan, että se on minussa vahva. Jos jokin taas olisi siellä aivan lopussa, ajattelin, ettei se ehkä kuulu minuun ollenkaan. Koulutuksen myötä aloin kuitenkin katsoa asiaa paljon avarammin. Kaikki vahvuudet eivät näy meissä samalla tavalla, ja joskus jokin niistä voi alkaa hahmottua vasta myöhemmin, kun elämä tuo eteen tilanteita, joissa se pääsee näkyviin.

Ehkä juuri tämä teki läheisteni vastauksista niin kiinnostavia. He eivät nähneet minussa yhtä ainoaa asiaa, vaan kokonaisen joukon erilaisia puolia. Ja kun luin heidän vastauksiaan rinnakkain, aloin itsekin katsoa itseäni vähän eri tavalla. Osa heidän näkemistään vahvuuksista oli minulle tuttuja, mutta osa sellaisia, joita en ollut itse tullut ajatelleeksi lainkaan.

Tuolloin en vielä tiennyt, että koulutuksen aikana eteeni tulisi kysymys, joka jäisi mieleeni vielä tätäkin vahvemmin. Ja siihen vastaaminen olisi yllättävän paljon vaikeampaa kuin olin osannut kuvitella.