Vahvuuksien matka 3/4: Kun vahvuudet törmäävät

Kakkososassa kerroin siitä, miten innokkuuden tunnistaminen sai minut katsomaan omaa elämääni vähän uudella tavalla. Koulutuksen aikana opin kuitenkin katsomaan luonteenvahvuuksia myös toisesta suunnasta. En enää vain sitä kautta, mitä vahvuuksia minussa itsessäni on, vaan myös sitä kautta, miten ne vaikuttavat siihen, miten kohtaamme muita ihmisiä.

Yksi ensimmäisistä paikoista, joissa huomasin tämän, oli oma parisuhteeni.

Olen itse aika nopea innostumaan ja lähtemään liikkeelle. Jos jokin idea sytyttää, alan helposti jo miettiä, miten sen voisi toteuttaa. Mieheni taas on paljon rauhallisempi ja harkitsevampi. Hän pysähtyy, miettii ja katsoo asioita vähän pidemmälle. Ja joskus juuri se on saanut minut tuntemaan, että hän jarruttaa minua.

Koulutuksessa aloin kuitenkin nähdä tilanteen aivan uudella tavalla. Entä jos hän ei ollutkaan varsinaisesti jarruni? Entä jos hän vain käyttää vahvuuksia, jotka eivät itselläni ole yhtä vahvasti läsnä?

Harkitsevuus ja itsesäätely löytyvät omalta vahvuuslistaltani paljon alempaa. Minulle on paljon luontevampaa innostua ja lähteä tekemään kuin pysähtyä miettimään, pitäisikö vielä hetki odottaa.

Ja siinä kohtaa aloin ymmärtää, mitä luonteenvahvuuksien törmääminen voi tarkoittaa. Myöhemmin opin, että tällaisista tilanteista käytetään termiä Character Strengths Collisions, eli luonteenvahvuuksien törmäyksiä.

Se, mikä toisessa ihmisessä ärsyttää, ei välttämättä olekaan jotakin väärää. Se voi olla vahvuus, joka on itselle vieras tai jota käyttää itse paljon vähemmän. Juuri siksi se voi myös tuntua niin voimakkaasti.

Tämä ei tarkoita, että mieheni olisi se, joka aina jarruttaa minua tai että hänen tapansa toimia olisi aina oikea. Päinvastoin. Mutta kun katson elämääni taaksepäin, huomaan monta tilannetta, joissa hänen kykynsä pysähtyä on ollut minulle valtava voimavara. Ilman hänen harkintakykyään olisin varmasti tehnyt välillä aivan älyttömiäkin ratkaisuja. Sellaisia, joita olisin innostuksissani pitänyt hetken ajan loistavina ideoina ja joita olisin myöhemmin saanut katua.

Aikaisemmin saatoin ärsyyntyä siitä, että hän halusi pysähtyä. Nykyään osaan olla siitä kiitollinen.

Kaikkein kiinnostavinta tässä oivalluksessa oli kuitenkin se, mitä se opetti minulle omista reaktioistani.

Kun jokin toisessa ihmisessä alkaa ärsyttää, voin pysähtyä hetkeksi ja yrittää katsoa tilannetta vähän kauempaa. Mitä minussa tapahtuu juuri nyt? Mikä tässä ihmisessä tai tilanteessa osuu minuun näin voimakkaasti? Ja voisiko kyse olla jostakin vahvuudesta, joka näyttäytyy minulle aivan eri tavalla kuin omani?

Minusta tässä on jotakin todella kiehtovaa!

Kun tunteen keskellä ottaa pienen askeleen taaksepäin ja katsoo tilannetta ikään kuin ulkopuolelta, kaikki ei tunnukaan enää aivan samalta. Rinnalle tulee tilaa myös ymmärrykselle.

Silloin huomio voi siirtyä toisesta ihmisestä hetkeksi itseensä. Miksi juuri tämä tapa toimia herättää minussa näin voimakkaan reaktion? Mitä se kertoo minusta ja omista vahvuuksistani?

Minulle tämä oli yksi koulutuksen kiinnostavimmista oivalluksista. Luonteenvahvuudet eivät kerro ainoastaan siitä, millaisia me itse olemme. Ne voivat auttaa ymmärtämään myös sitä, miksi jotkut ihmiset tuntuvat niin erilaisilta kuin me.

Ja joskus juuri erilaisuus voi olla se, mikä tekee kahdesta ihmisestä hyvän parin.

Toisen ei tarvitse muuttua samanlaiseksi kuin minä. Minun ei tarvitse muuttua samanlaiseksi kuin hän. Voimme parhaimmillamme jopa täydentää toisiamme juuri siksi, että tuomme tilanteisiin erilaisia vahvuuksia.

Toki tämä ei tarkoita sitä, että kaikki pitäisi hyväksyä tai että omat rajat pitäisi unohtaa. Eikä jokainen ärsyttävä toimintatapa ole automaattisesti jonkun vahvuuden ilmentymä. Mutta joskus pieni pysähdys voi antaa mahdollisuuden nähdä tilanteen toisesta kulmasta ennen kuin tekee siitä lopullisen tulkinnan.

Ja juuri siinä vahvuuslasit ovat parhaimmillaan. Ne eivät muuta toista ihmistä. Ne muuttavat tapaani katsoa häntä. Ja samalla ne muuttavat vähän sitäkin, miten katson itseäni.

Mitä enemmän opin tunnistamaan omia vahvuuksiani, sitä helpommaksi tuli myös ymmärtää, että kaikilla ihmisillä on omansa. Ne voivat näyttää erilaisilta, painottua eri tavoin ja joskus törmätä toisiinsa. Se ei välttämättä tarkoita, että joku olisi väärässä. Joskus kaksi vahvuutta vain vetää eri suuntiin.

Meidän ei aina tarvitse ratkaista tilannetta niin, että toinen voittaa ja toinen joustaa. Voimme ensin yrittää ymmärtää, mitä siinä oikeastaan tapahtuu. Se on pieni muutos. Mutta minulle se muutti paljon.

Ja vähitellen huomasin, etten alkanut nähdä vahvuuksia vain omassa miehessäni.

Aloin nähdä niitä muuallakin.

Mutta siitä, mitä tapahtui, kun vahvuuslasit alkoivat kulkea mukanani myös tavallisissa arjen kohtaamisissa, kerron seuraavassa osassa.